VALOKEILASSA: Eero Lehtinen
01.12.2009(päivitetty 02.01.2010)
Eero Lehtinen
Syntymäaika: 22.9.1985
Pituus: 191 cm
Kasvattajaseura: ToPo
SM-sarjakokemus: PuHu 2005-08 ToPo 2008-09 (117 runkosarjapeliä, 7 pudotuspeliä)
Edelliset seurat: ToPo, PuHu, Rekolan Urheilijat
Maaottelut: Universiadit 2009 ja kymmenkunta alle 20-v. maaottelua kesällä '05
Torpan Poikien verkkotoimituksen (T) työ-, opiskelu- ja vapaa-aikakiireet ovat harventaneet valokeila-artikkelien päivitystahtia. Jumppa Niskanen (J) saapui kuitenkin eräänä horteisena marraskuun aamuna verkkotoimituksen salaisen piilopaikan ovelle mukanaan kaksi Ukrainan tiedustelupalvelun agenttia, jotka suostuttelivat ystävällisin ja herrasmiesmäisin keinoin verkkotoimituksen avaamaan sanaista arkkuaan. Tällä kertaa paljastamme Eero Lehtiseen liittyviä salaisuuksia.
T: Näin ensimmäisen kerran Eero Lehtisen pelaavan syksyllä 2005, kun äitini varoituksisast huolimatta puin luotiliivin ylleni ja suuntasin pahamaineisen Myyr Yorkin ghettoon seuraamaan Korisliigan ottelua Pussihukkien ja Espoon Hongan välillä. Vastoin odotuksiani Lehtinen asteli kentälle jo Pussihukkien aloitusviisikossa, jonka jälkeen tämä minulle tuntematon, vasta 20 vuotta täyttänyt takamies surffasi puolustuspään ansioistaan tunnetulta Jukka Hemdahlilta karkuun kerta toisensa jälkeen ja viimeisteli 11 pistettä. Koska olet lähestulkoon samaa ikäluokkaa, osaat kai kertoa yksityiskohtaisemmin Eeron taustoista ja hänen tiestään liigakentille?
J: Hmm, no, osaan ja en. Myönnettävä nimittäin on, että Eero oli minulle täysin tuntematon suuruus parin vuoden takaiseen Vantaan paikalliskamppailuun asti, jolloin pääsin Rekolan Urheilijoiden pelipaita päälläni juoksemaan ensimmäistä kertaa tämän silloin PuHussa pelanneen sähköjäniksen perässä. En malta olla mainitsematta, että johdimme tuota ottelua puoliajalla muistaakseni 31 pisteellä, mutta onnistuimme kuitenkin lopulta häviämään. Niin, tosiaan, kysymys taisi sittenkin koskea Eeron kehitystä pelaajana, ja jos en aiheesta muuta osaa sanoa, niin ainakin sen, että miestä voisi hyvinkin kuvailla jenkkiselostajien sanavarastosta röyhkeästi riuhtaistulla termillä "late bloomer". Koriksen pelaamisen Ekku aloitti ymmärtääkseni 13-vuotiaana, ja nuorten maajoukkuetoimintakin taisi kutsua ensimmäistä kertaa vasta parikymppisenä.
T: Herra Lehtinen lienee kyllästymiseen asti kuullut tätä, mutta Aleksis Kivellä lieni piileviä eideetikon kykyjä, kun hän istui mökissään Tuusulanjärven korvessa runoillen "pikku-Eero, liukas luikki, Jukolan tiuskea rakki." Eeron liukkaus ja lähtönopeus on ehtinyt turhauttaa jo monet puolustajat viimeisten vuosien aikana, mutta mitä muuta osaat kertoa hänen pelitaidoistaan sekä asemastaan pelaavassa kokoonpanossa?
J: Puolustajat Eero tosiaan karistelee kannoiltaan melkoisen tehokkaasti, ja kiihdytystä seuraa kerta toisensa jälkeen pallon tiputus koriin yläpilmoista tai äkkipysähdys ja kateutta herättävä kaukoheitto. Erityisesti viimeksi mainittu osa-alue miehen pelissä on parantunut huimasti sitten noiden jo kertaalleen mainostamieni Vantaan paikalliskahinoiden. Vikkelät jalat toimivat myös puolustuksessa, ja tasainen varmuus kummassakin kenttäpäädyssä onkin auttanut Eeroa lunastamaan valmennusjohdon vankkumattoman luottamuksen.
T: Eeron jalat siis käyvät kuin ompelukone konsanaan, mutta käykö suu? Täyttyykö pukuhuone miekkosen tarinoinnista ja sujuuko trash-talk, vai aukeaako sanainen arkku vasta, jos aseella uhataan?
J: Erbe ei pidä suurta ääntä itsestään, oli kyse sitten koripallosta tai muista elämänalueista, vaan pitää poikkeuksellisen matalaa profiilia. Teot puhuvat puolestaan, ja viimeksi tämän sai kokea treeneissä Eeron korilleajoa seuranneen donkin alle pahasti jäänyt Timi Heinonen. Suurieleisiä karjahduksia ei suoritusta korostamaan tarvittu, vaan pieni hymynkare riitti kielimään miehen tyytyväisyydestä. Timi on itse asiassa Ekun lemmenkuvioista kysellessäänkin onnistunut puristamaan kuulustelun kohteestaan ainoastaan monitulkintaisia hymyjä tai muita koodattuja kommentteja. Aseita sentään ei kuitenkaan tarvinne aivan vielä esiin vetää, sillä sopivassa seurassa Eeroltakin kyllä juttu lentää ja nauru raikaa.
T: Alkukaudella Eero joutui olemaan pari viikkoa sivussa runneltuaan sormensa runkosarjaottelun alkulämmittelyssä (!), mutta erinomaisen 2008/09 pelikauden jälkeen hän on alkanut tehdä uutta tulemistaan viime kierroksilla. Ainakin minut yllätti verekseltään se viiden ensimmäisellä kymmenminuuttisella heitetyn kolmosen suma vierasmatsissa Lappeenrantaa vastaan. Mitä muuta Eeros Ramazzottilla on takataskussaan kuluvalle kaudelle?
J: Loistava kysymys. Vastausta siihen odotan itsekin vesi kielellä, sillä Eero onnistuu aina yllättämään kolmosputkilla, mielikuvituksellisilla veiveillä ja kepeillä donkeilla. Lupauksia en muiden puolesta lähde antamaan, mutta uskon, että lähellekään kaikkea emme herrasta ole vielä nähneet. Koripalloon mitenkään liittymättömänä loppukevennyksenä voisin tuohon lanseeraamaasi Ramazzotti-liikanimeen viitaten viimeisillä voimillani toivoa Eerolta läpi kaupungin kaikuvaa karaoke-esitystä nurkan takana vaanivissa joukkueen pikkujouluissa tai ainakin paria suihkuballadia seuraavien treenien jälkimainingeissa.
